Sunnuntaiaamun huumaa

Kiitos hotel Wenecki. Olipa ihana paikka, josta oli aamiaisen jälkeen lähdettävä kohti asemaa.

Baltiassa ei Interrail-appin planner tunnista juna-aikatauluja, vaan ne on katsottava muualta ja lisättävä passiin manuaalisesti. Puolassa planner toimii ja onnistuin nyt suunnittelemaan sunnuntaille aikataulun, jonka ensimmäinen osuus oli 5 minuutin junamatka seuraavalle asemalle... No se meni hyvin, mutta Krakovan junaa odotellessa huomasin, että edellisen illan jokseenkin stressaavan paikkalippujen oston seurauksena meillä oli miehen kanssa paikkaliput eri vaunuihin. Juna oli täysi - mentiin ensin miehen vaunuun katsomaan hänen paikkaansa, jos siellä olisi ollut tilaa myös minulle. Ei ollut paikka oli yksi kuudesta pienessä kopissa, johon ei mahtunut edes kaikkien matkatavarat. Jätin miehen siihen ja lähdin katsomaan omaa paikkaani, jos siellä tilanne olisi parempi. Matkalla tapasin konduktöörin, jolle purkauduin tästä tilanteesta - hän ymmärsi ilman liikoja selittelemisiä ja käski noutaa miehen pois vaunusta nro 10. Hetken epävarmuuden jälkeen konduktööri näytti meille 2 vierekkäistä normipaikkaa ja sanoi, että voimme istua niissä Krakovaan, eli määränpäähämme tässä junassa. Eli se päättyi hyvin.

Mutta tämä sunnuntai jatkui eikä ainakaan rauhallisena. Krakovan asemalla aloin etsiä laituria, jolta jatkoyhteys Zakopaneen lähtee. Taululla luki BUS. Jonotusta infotiskille, jossa varmistui, että juna on korvattu bussilla. Sain ohjeet minne mennä - joku tulee noutamaan bussille. Tuli kiire ostaa eväitä, kun ei oltu syöty mitään ja vaihtoaika hupeni selvittelyyn. Bussille haettiin, mutta meitä ei huolittu mukaan, koska reilipassit (!?!).

 Seuraavaksi linja-autoaseman tiskille kyselemään meneekö Zakopaneen muita busseja. Menee. Saatiin liput seuraavaan ja varmistus, että junat eivät todellakaan tällä reitillä nyt kulje. Täpötäydessä bussissa köröteltiin sitten Zakopaneen. Lohduksi nähtiin matkalla upeita lumihuippuisia vuoria.

Zakopanessa todettiin, että hotellille on matkaa ja hetken pyörimisen jälkeen löydettiin taksi, joka vei meidät pankkiautomaatin kautta Hotelli Paryskiin - taksissa kävi vain käteinen eikä me oltu nostettu vielä mistään Puolan zloteja.